Me jouduttii eilen molemmat. Minä ja Miranda. Me jouduttii eilen molemmat poliisiautoon. Aika hyvin. Sen oli pakko olla jotain kohtalon ilkeetä julmaa piikittelyä, koska mä jouduin ensin päiväl, ja Miranda joutu myöhemmin illal. Ystävät jakavat kaiken, hyvässä ja pahassa, vai miten se meni?
Mä sekosin kaupas. Laitoin kassiin kaks salsapurkkii, kakun ja 7 purkkii luksusrahkoja, niin et muut näki, TAHALLANI. Miksimiksimiksimiksimiksi?? Itsetuhoo? Kyllä. Sieltähän sitte juoksi myyjä perään ja eiku takahuoneeseen odottelemaan sinivuokkoi. Sitä itsesyytöksen määrää ei voi sanoin kuvailla.
Eipä siinä sit muuta ku kirjotettii sakko siellä maijassa, mut henkisesti se oli äärimmäisen iso romahduksen tunne. Oon niin ääliö.
Ja arvatkaas mitä? Ne pollarit ei ees tutkinu mun kassei, ja sain ottaa laukkuni maijan takapenkille. Eihän siinä voinu ku syödä pöllittyjä irtokarkkeja Candy Kingin pussista. Sakkolaput in my ass.
Olin aika sekasin. Soitin Mirandalle ja me nähtiin. Seuraan liittyi myös ihana RiComme, ja heittäydyimme humalan ihmeelliseen maailmaan - välillä nuuhkien omaa pikkuista salaisuutta, huumetta. Tequila maistui ehkä paremmalta kuin ikinä, ja tutussa jo melkein kantapaikassamme huolet unohtuivat ja kaikki kimalteli taas.
Mikään ei kuitenkaan mene hyvin, putkeen, ei edes yhen illan ajan. Loppuillasta mulla ei oo kuin Mirandan kertomus, koska itse päädyin jostain tuntemattomasta syystä satamaan keskelle myrskyä jossa odottelin bussia 45 minuuttia.
Miranda ajettiin ulos baarista, ja me eksyimme toisistamme. Miranda lähti ilmeisesti kotiinpäin. Hän oksensi junaaan ja hänelle soitettiin kuulemma ambulanssi, mutta koska hän rimpuili, paikalle kutsuttiin myös poliisit. Juna oli seisonut episodin takia puoli tuntia.
Poliisit oli painanu Mirandan märkään kylmään maahan ja nauranu ivallisesti. Saatana mä haluisin hakata jokasen, joka satuttaa Mirandaa. Mun pientä, turkoositukkaista pahvipäätä.
Mulla on kauheen jäätävä ikävä Emilieta. Se on kaunis, ihana, turvallinen, täydellinen. Mä voisin jäädä asumaan sen ihanan pehmeään syliin ja voihkia nautinnosta ku se hyväilee mua. Mä en oo ikinä tuntenu vartalollani mitään niin kaunista. Kukaan poika ei ikinä, koskaan, millonkaan, saa mua tuntemaan sillä lailla. Miks sen pitää olla niin kaukana musta? Mä tarviin sitä naista. Se saa mun olon tuntumaan kevyeksi, ja se ei ole kovin helppoa.
--------------
Tämä päivä menny sessioidessa. Yksin kotona, mikäs sen parempi tilaisuus. Tosin muutaman päivän kuluttuu muutan omaan asuntoon. Arvatkaa kenellä aukee taivas? Ystävät, sekstailu, sessiointi, ryyppäys, oksentelu. Se kaikki on mun, ja vaan mun. Kukaan ei oo sanomassa, huomauttamassa, kyselemässä, penkomassa tavaroita, haukkumassa lyttyyn. Siihen tulee nyt muutos.
Mulla on bulimareksiani kanssa nyt suola-kausi meneillään. Kaikki suolanen, rasvanen ja proteiinipitonen aiheuttaa tajuttoman käsittämättömii himoja.
Hyvät lukijat. Tällasta oon tänään syöny. Jos ja kun järkytytte, niin kyllä, olen syönyt kaiken tämän tänään, ja vain minä yksin, ja todellakin, kaiken tämän.
- Turkkilaist joguu & rahkaa n 400g, + puolukkasurvosta 200g
- ruisleipä voilla ja kinkul
- Lidlin täyetty paahtopaistipatonki
- 1kg perunapalloi
- 1,2kg halloween-perunoita
- itetehty persikkarahka: 1kg rahkaa + 5dl kermaa + sokruu ja vaniljasokruu + persikoita sokeriliemes 450g
- tomaattipussikeittoi 3 pussii
- 850g tölkkiherkkusienii
- 4-5 avocadoo
- 1kg lidlin maustettui jogurtteja
- 2 purkkia oliiveita
- 3l jääteetä
- 3l juissia
- 100g pussi popcornia
- kalaa n. 200g
- salaattia ja tomaatti
- mandariini
- mozartkuula
- sipsiä & salsaa n 150g
Jotain saatto unohtuakkin. Loppupäivän ihana nälkäeuforia. jotain pitäis ehkä syödäkkin, siis siinä tarkoituksessa mitä normaalit ihmiset nyt syömisellä tarkottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti