Gin Tonic

”Entä jos en pääse sisään?”, kysyn Aliyahilta. Hän katsoo minua ja hymyilee.
”Kyllä pääset. Ja jos et, niin sitten mennään muualle.”

Gintonic. Punaviiniä, lisää punaviiniä. Huumetta. Katson Aliyahin silmiä. Hän hihittää.

Harhailevat askeleeni kävelevät pöydän äärestä pois ja kävelen baarin wc:hen. Lukitsen oven ja otan puhelimeni laukun pohjalta. Kuulen ihmisten puheen ja musiikin. Katson sotkuisia vaaleita hiuksiani ja levinneitä ripsivärejäni. Kirjoitan viestin, että olen tulossa myöhemmin kotiin. Korjaan kirjoitusvirheet. Joku koputtaa oveen.
”Miranda päästä sisään!”, Aliyah huutaa ja hakkaa ovea. Laitan puhelimen takaisin laukkuun ja avaan oven.
”Mihin sinä katosit?”, hän kysyy kikattaen. Hymyilen ja katson peiliin sillä aikaa kun hän avaa vetoketjunsa.

Palaamme pöytään ja seuraamme on liittynyt Tuomi ja Renee. Puhelimeni hälyttää laukusta. Painan punaista. Käyn pyytämässä musiikkia kovemmalle.

Salmiakkilikööriä ja shotteja. Syön Aliyahin kanssa kinuskikakkua, joka tahraa suupielet.
”Niin hyvää.”

Strippaan metron tankoa vasten. Ovet sulkeutuvat. Ovet avautuvat. Aliyah menee kauppaan. Päässäni pyörii ja hengitän lisää huumetta. I’m fucking flying. Aliyah palaa ja kävelemme kaupungin valoisia ja vilkkaita katuja eteenpäin. Valot pyörivät ympyrää.
”Paljonko maksoi?”, kysyn, koska Aliyahin laukku on täynnä.
”Ei yhtään”, hän vastaa tyynesti.
”Häh?”, katsahdan RiCoa joka selittää:
”Hän tarkoittaa että ”sujautti laukkuun.”
”Miranda on niin ihana!”, Renee naurahtaa ja silittää hiuksiani.

Aliyah oksentaa kadulle eikä meitä oteta seuraavaan baariin.
”Olette juoneet vähän liikaa.”
Oikeasti Aliyahilla on bulimia.

Pääsemme sisään toiseen paikkaan, mutta saman tien ulos. Renee ja minä lähdemme.

Katson bussin ikkunasta ulos enkä uskalla sulkea silmiäni. Hymyilen.