Paremmin kuin roomalaiset

 Istun aasialaisen buffetravintolan pöydän ääressä ties kuinka monetta lautasellistaan nautiskelevan Aliyahin vieressä, RiCo ja hänen poikansa istuvat meitä vastapäätä. Pojan kanssa seuraamme vierestä kun RiCo ja Aliyah herkuttelevat lautasellisen toisensa perään. Juon lasillisen punaviiniä, haistelen ruuan tuoksua. Huokaan. Mieleni ei tee syödä, riittää että saan vain seurata vierestä. He käyvät yhdessä ja vuorotellen tyhjentämässä, minä ja poika istumme vaivaantuneina pöydän ääressä. Päässäni alkaa pyöriä, tuntuu mukavalta. Naurattaa että humalluin yhdestä lasillisesta. RiCo ja poika lähtevät, Aliyah jatkaa ateriointiaan ja menen ulos savukkeelle. Katselen Kampin aukiota ja ohi käveleviä ihmisiä. Mitä he ajattelisivat jos tietäisivät?